Sain ensimmäisen koirani, kauhean kinumisen jälkeen vanhemmiltani 1974,dalmatiankoira Seressabellan, jonka kanssa kilpailin monet TOKO-kisat upeallamenestyksellä. Bellan seuraksi hankittiin uros dalmis, joka osoittautui kuitenkin kuuroksi ja jouduttiin luonnehäiriön vuoksi lopettamaan. 1976 hankin saksanpaimenkoira Arellan, joka synnytti ensimmäisen Dacabe-pentueen 1983.

Pomeranian

Olin aina ollut vannoutunut isojen koirien ystävä, mutta kun näin Helsingin näyttelyssä 1980 upean kääpiöpystykorvan (rotu on nykyään pomeranian), sellainen oli saatava. Upea pieni koira, mutta leijonan luonne (positiivisessa mielessä, rohkea ja ylväs!).

Kolme vuotta jonotin, kasvattajia oli Suomessa vain muutama ja pentuja syntyi erittäin vähän. 1983 vihdoin tärppäsi ja kotiimme muutti pieni (iso koira!)Hiirisuon Daisy-Doll, josta tuli hetimiten valio ja Dacabe kennelin kantaemä.

Daisy-Dollin poika FIN MVA Dacabe Don Juan on monen menestyneen suomalaisen pommin sukutaulussa ja koira, joka jätti paljon hyvää ulkomuotoaan ja terveyttään jälkeläisilleen; sekä äiti että poika saavuttivat 15 vuoden kunnioitettavan iän !

Pentueita on Dacabeen syntynyt tosi harvakseltaan: yhden - kahden pentueen vuosivauhtia, pentueissa 1-2 pentua (v. 2000 jopa 5 pentua).

80-luvun alussa oli Suomen kanta tosi pieni ja toimmekin Ruotsista, Britanniasta sekä Irlannista jalostuspommeja. Ensimmäiset mustat toimme silloin Suomeen Skotlannista.

Näyttelyissä käytämme jalostuskoirat kerran tai pari, mutta muuten näyttelyissäkäyntimme on (palkkatyömme takia) tosi vähäistä. Pommimme ovat SA:n tai sertin voittajia, mutta valioksi saakka emme useinkaan nykyään enää ehdi koiria "juoksuttaa".

Vuonna 1994 Kennelliitto palkitsi kennelimme Vuolasvirta-palkinnolla osoituksena hyvästä kasvatustyöstä.

Jalostukseen käytämme vain tutkittuja ja terveitä koiria.

Päämääränämme on kasvattaa terveitä, hyväluonteisia sekä kauniita perheenjäseniä.

Hevoset ovat koirien ohella kiinnostaneet aina ja ratsastustalleilla olen pyörinyt niin kauan kuin muistan. Oman ensimmäisen hevoseni ostin 1986, Puolalaisen entisen estehevosen, Argonin ja sen seuraksi tuli Tanskalainen ponin ja hevosen risteytys Snoopy (lähinnä siskoni hoivaama).

Muutaman vuoden olin ilman hevosia, kunnes kipinä taas iski 1996 ja hankin LV-tamman, Charlotte Smokinin, joka oli entinen ravuri, mutta erittäin osaavaksi ratsuksi koulutettu. Sen seuraksi tuli shettlanninponi, kantakirjatamma El Voffeli.

Ratsastuksen lisäksi hevosella ajo kiinnosti ja myöhemmin hankittiin ravuri R.R.Kilaus, suomenhevonen, joka on nyt kantavana. Talli oli tyhjä El Voffelin lähdön jälkeen ja niin tuli toinen shettis, Ruotsintuonti Smevallens Farao, jota on koulutettu raviponiksi.